30. maaliskuuta 2013

Kohti bambua ja pellavaa


Yhtään varsinaista talvineuletta ei ole nyt kesken (kun viimeistelyjonoa ei lasketa mukaan ;)). Wau.

Punainen mohairhuivi edistyy kerroksen silloin, tällöin. Se on niin omanlaisensa projekti, ettei sitä parane hoputtaa. Noin 130 silmukkaa suljettuna oikeana neuleena ja tavoitteena tuollaiset 1,6 metriä. Se todellakin vaatii omanlaisensa tilanteen ja fiiliksen.... ;)

Huispaussukat eli kelta-punaraitaiset kasvavat myös pikkuhiljaa, ja valmistuvat juuri oikeaan aikaan. En ole tähän mennessä saanut neulottua itselleni ohuita villasukkia, joissa varpaat eivät palelisi kevätkengissä. Kohta sellaiset on!

Yhden puuvillaisen pitsitopin olen luvannut neuloa, ja siitä tulee ihan mukava projekti. Mitäs muuta... Pikkuinen neuletakki on yhä suunnitteilla, mutta taidan tehdä sen muusta langasta kuin tweedistä, jota jo vähän pyörittelin. Täytyypä katsella pellava-viskoosilankoja sillä silmällä. Turkoosi pellava haluaa yhä huiviksi, ja mallikin on.

Virkattuja patalappuja. Sukkia bambulangasta. Mites se ompelukone taas toimikaan... Kevättohinaa, siis. ;)

Seuraava satunnainen asia haasteeseen:
2/8: Jos pitäisi loppuiäkseen valita joko suklaa tai omenat, valitsisin omenat. Pidän kyllä suklaasta, etenkin tummasta, mutta omenoissa sekin löytää voittajansa. :)

Ja  hyvää pääsiäistä kaikille!

27. maaliskuuta 2013

Perustupsunkainen


Mittasin, laskin, loin 96 silmukkaa ja tein myssyn. Suunnitelmat olivat vähän toisenlaiset, mutta tällainen siitä tuli.

Alun perin olin ajatellut vuorillista, pitkää hiippaa. Kun ympärysmitta olikin juuri sen sentin verran tarvittua pienempi, muutin kurssia. Purkaa en malttanut, sillä tällaisellekin on itse asiassa ihan oikea tarve: peruspipa, lämmintä ja tiivistä silkki-villaa. Ehkä se vuoritettu versio voi odottaa ensi talvea... Alkaa nimittäin vähitellen tuntua siltä, että tämäkin talvi saattaa joskus loppua. :)


Ystävälle neulotut lohtusukat pääsivät kuvaan, sillä niissä on hassu pieni juttu. Olin kurssilla, jossa oli pari tuntia aikaa neuloa, mutta lila lanka loppui kesken. Piti valita, että olenko neulomatta vai teenko sukista pikkuisen eripariset... Olipa muuten tuskaisa päätös. ;) Toisaalta näin niihin tuli ihan osuvaa symboliikkaa: vähän epätäydellinenkin voi olla hyvä ja riittävä. :)

Sain Maijalta Things to make and do:sta 8 satunnaista asiaa itsestäni -haasteen. Taidan jakaa hauskan tehtävän 8 seuraavaan postaukseen.

1/8: Tykkään äänikirjoista. Neulominen ja kirjojen lukeminen eivät oikein onnistu yhtä aikaa, mutta kuullun ymmärtämisen voi yhdistää kutimeen. :) Neulon siis usein luurit korvilla, ja cd:llä pyörii dekkari.

Nappaahan 8 satunnaista asiaa -haaste täältä itsellesi. Jos olet tehnyt sen jo, muutetaan se sinulle muotoon "8 N:llä alkavaa asiaa itsestäsi". :D

23. maaliskuuta 2013

Vahvasti v-v-tyylillä


Varpaista varteen -tyylillä on jo saavutettu näkyviä tuloksia. Vastoin pientä ennakkoluuloani toisin päin rakennettu sukka sopii aivan hyvin repertuaariini. Reunoihin ei jää löysiä silmukoita, kuten mörköilin, sukka istuu hyvin ja muitakin plussia löytyy.

Tapojeni orja vaan ollut ja silleen. :)

Varpaista varteen -kirjan kantapäärakenteesta olin onneksi saanut pari ennakkovaroitusta. Halusin mieluummin muotoillun kantapään, ja tiimalasi oli tähän sujuvin.

Ihan vaan kokonaiskuvan muodostumiseksi muistutan vielä itselleni, että matkan varrelle mahtui myös pari ärtymyksen hetkeä, kun nyt-ja-eilen-ja-heti en saanut aloitusta menemään putkeen ja kun kantapääkin jotain takkuili... ;)) Mutta niistä viis, kun eteenpäin päästiin.

Varpaista puheen ollen -- bloggarinimeni olen lainannut mäyräkoiraltamme, jonka lempinimi se on. Pitko vaan viihtyy pehmeissä ja lämpimissä ympäristöissä, se untuvamureena, eikä osallistu projektinhallintaan yhtä aktiivisesti kuin valkoinen joka paikan säätäjä. :) Että on meillä Pitkonkin kanssa paljon yhteistä. :D




20. maaliskuuta 2013

Pallotellen

Taas on häiritty karvaista assaria kuvauksissa. :) Kuvatekstiksi voisi sopia, että "häviä tai syön sun pallos"! :D

Villapalloresepti on nyt vakiintunut: kolmannella pesukerralla ne ovat yleensä riittävästi huopuneet. Sillä ei näytä olevan paljon väliä, peseekö ne 60 vai 40 asteessa, nestemäisellä vai jauhepesuaineella. Kokemusta alkaa olla... ;)

Näillä palleroisilla muistetaan sukulaisia ja ystäviä pääsiäisen tienoolla; etenkin niitä, joiden luona kyläillään. :D

Kummityttöä taidan huvittaa pistämällä palloja postiin. Hänelle neulomani kaulaliina on yhä vaiheessa, ja vaiheeseen jää, kunnes jostain sopivan vahvuisesta oranssista langasta on jonain kautena taas murrettuja sävyjä. Voi värikarttojen vaihdokset sentään.

Mutta eihän tässä mitään hätää, eihän: rairuohot ovat itämässä ja keväästä vähintäänkin lupaus ilmassa. :)

17. maaliskuuta 2013

Skumppaseppele ;)



"Aikamoinen hässäkkä", totesi Raksuni, kun näki alennusmyyntiaarteeni. No kyllä, kyllä, mutta se pointti on piilossa glitterin alla: hyvä metallikehikko pikkurahalla.

Poistin muoviroippeet, mutta annoin valkoiseksi maalattujen oksien olla. Kimalletta rapsutin pois sen verran kuin helpolla lähti, sillä se jäisi muun fyllinkin alle.

Skumppapullon korkkeja meni paljon, mutta onneksi on varastoa. Niitä on kerätty sekä itse uhrautuen että saatu ystäviltä lahjoituksina. ;)

Oksasto tuki korkit paikalleen niin, ettei tarvittu liimaa eikä rautalankavirityksiä. Nauhaa meni kolmisen metriä. Seuraavaksi harkitsin koristeita.

Mielessä käväisi ajatus tupata lisukkeeksi paperinarusta taiteltuja ruusuja, mutta siihen kuitenkin vedin päättäväisesti rajan. Joku mitta se on kitshilläkin. :D

Tämä hömpsäys sulostuttaa jo ystäväpariskunnan kotiovea. :)


13. maaliskuuta 2013

Järki vs. luovuus

Haluaisin sellaisen pienen, rennon neuletakin. Kesäiltojen söpöstyksen, joka hengaa puutarhatuolin selkänojalla ja fillarin korissa illan varuiksi.

Sekoitan kuitenkin selvää hommaa kaivamalla esiin paksun ja ihanan tweed-möykyn, josta pitäisi saada neuloa jotain. Kerä kavereineen on odottanut ihan rauhassa vuosien ajan, mutta ei nyt sitten enää.

Takki on niukka, kevyt, laskeutuva, ja siinä ohuehko lanka. Materiaalina olisi muhkea, näyttävä, massiivinen tweed. Järki sanoo, että yhtälö ei toimi, eikä lopputulos hengi leppeitä suvituulia. Luova (hulluus) puolestaan haluaisi kokeilla, onko vastakkainasettelu vain näennäinen.

Neuvottelut ovat kesken. :)

9. maaliskuuta 2013

Sukat ne on


Äidille sukat, toiveikkaana keväisempää mallia. Tosin mitä nyt olen sukkamieltymyksiään seurannut, hän taitaa useimmiten käyttää harmaita, paksuja perusvillasukkia. Mutta minä en lannistu: jospa pässinpökkimät ovatkin vain kertoneet pitsisukkien puutteesta! :D

Piirakkasukkien malli seurailee Novitan sukkalehden (2011) ohjetta. Lanka on ohuempaa kuin ohjeessa, joten näissä on enemmän silmukoita. Kerässä ei ollut enää vyötettä, mutta jotain Nallen paksuista se on.

Tällä hetkellä ei olekaan yhtään isoa neuletta kesken. Suunnittelen ja selailen, siis.

Talvi tuntuu olevan yhä voimissaan, joten villatakki voisi vielä ehtiä käyttöön tällä vilukaudella. Huivikin jotenkin houkuttelisi. Tai villaliivi tai -hame.

Monetkohan sukat tulee kutaistua ennen kuin valinta on tehty... ;)

6. maaliskuuta 2013

Varpaille vällyjä


Sukkia on taas neulottu moneen tarkoitukseen. Pitkät raitasukat mulle; niihin upposi paljon langanloppuja. Käyttökelpoiset ovat muutenkin: kivat esim. (farkku)hameen kanssa.

Ystävälle lohtusukat, ja sellaisiin sopivat iloiset raidat. Punainen on hänen lempivärinsä, mutta punainen sukkalanka on multa lähes loppu, ja sukkien tarve pikainen. Sommittelin erisävyisiä punaisia kapeiksi raidoiksi vaaleanharmaan kanssa, ja elän toivossa, että yleisvaikutelma on lopulta edes punertava...

Ihan hauskat näyttää kyllä tulevan tuollakin raitavirityksellä. Jännä retrovaikutelma, kun lisäksi teen vielä nilkan kohdalle resorin: seventies goes etno. :)

Äidille olen näprännyt "piirakkasukat" vähän ohuemmasta langasta, sillä luotan taas siihen, että kevätkin vielä tulee... Kuvat vielä ottamatta, mutta karvainen assisentti paikkaa kuvavajetta edellisen projektin tunnelmissa: "the making of raitasukka". :)

Pitkät sukat paksujen sukkalankojen loppuja: 7 veljestä, Jannea (?) ja tunnistamattomia tapauksia. Lohtusukissa aika tavalla sama cocktail.

2. maaliskuuta 2013

Totorot Suomenlinnassa


Kun yhtäkkiä olikin taas 10 astetta pakkasta ja tuuli jääti naamaa, tarvittiin ulkoiluun sekä silkki-villalapasia että kuumaa kaakaota. Totorot ovat valmiit, pehmeät ja lämpimät, ja hyvässä käytössä vielä tänäkin lapaskautena.

Viapori on kaunis kesät, talvet. Suljetun Piperin kahvilan terassilta on kiva ihailla jäistäkin merta. Tosin saaret eivät tuntuneet viettävän enää syvintä talviunta.

Muurin syvennyksiin oli laitettu hienoja jääteoksia, erivärisiä jäisiä asetelmia. Linnoituksen suojassa oli jäätymässä uutta jäätaidetta ja näytillä muita valmiita, hyvin jännittäviä jäämuodostelmia.

Matkalla tuli katsastettua tarkkaan myös infopisteen aula, lauttarannan taidegalleria ja kioskin eteinen -- kaikki lämpimät välietapit olivat pop.

Elleivät ilmat tästä pian lämpene, voimme vielä toteuttaa asetelmien inspiroiman suunnitelman pääsiäisaiheisesta jäätaiteesta...