10. elokuuta 2016

Ranneraitaiset

Pitkien raidallisten ranteenlämmittimien neulomiseen inspiroivat viime juhannuksen mökkireissu (ml. autossa istuttu aika), valmiiksi kerityt ja kerätyt samanvahvuiset langanloput sekä hienoinen hoppu lähtövalmisteluissa. Juuri siihen lankakassiin tarttuminen oli kuitenkin onnellinen osuma - oli kiva yhdistellä värejä ja sommitella niistä kokonaisuus.

Mulla on varmaan taipumus aliarvioida langan riittävyys eli yliarvioida kulutus. Tästä voisin muistuttaa itseäni etenkin silloin, kun ostan lankoja uuteen projektiin... Arvelin, etteivät ko. keränloput riittäisi hyvän mittaisiin sukkiin ilman, että täytyisi tinkiä väreillä herkuttelusta (siksi siis kämmekkäät). Ja höpöhöpö, niistähän tuli lisäksi vielä sukatkin. :)

Silmukoita näissä oli alkuunsa 48, mistä sitten kaventelin tasaisesti kunnes aloin leventää jälleen ranteen kohdan jälkeen. Peukalokiilan lisäykset tein joka 2. kerroksella ja peukaloa varten jätin tusinan verran silmukoita. Niin kuin noin, about. Perusjuttua tutulla sukkalankavahvuudella, kolmosen koivuisella pyöröpuikolla.

Olisi muuten ollut kiva laittaa tänne kuva siitä, kun seison juhannuksena polvia myöten Päijänteessä neulomassa. :) Vietävä kutina hyttysensyömissä nilkoissa helpotti kummasti rantavedessä, ja mitä siinä nyt seisoskelemaan neulomatta, kun aurinko paistoi ja oli muutenkin mukavaa! :D

2. elokuuta 2016

Kuusikkokämmekkäät


Kesän kämmekkäät olisi tietty voinut esitellä neulontajärjestyksessä, koska sitten myös eteen tulleet ongelmat ja niihin keksityt ratkaisut olisivat olleet evoluution mukaisessa järjestyksessä. :)

Tämän kuusimetsäparin kuitenkin blokkasin (ja samalla vauhdilla sitten kuvasinkin) ennen muita valmistuneita, koska vaikuttivat alkuunsa tavoiteltua pienemmiltä. Olisin siis saattanut päätyä purkamaankin. Mutta venytys auttoi ja käsine kasvoi riittäviin mieskokoisiin mittoihin.

Kuvausmallilla on kyllä aika paljon ns. loppukäyttäjää pienemmät kädet, mutta peukaloon saattaisin silti laittaa silmukan tai pari vähemmän, jos nyt tekisin. Paitsi että väljempi peukalo kyllä antaa mahdollisuuden käyttää näitä myös muiden käsineiden päällä. Njaa, eiköhän tuo ole ihan kelpoinen käytössä, siis.

Kämmekäsproggis inspiroitui alun perin siitä, että näin Små blomsterit. Kämmekkäät kun ovat hyviä pienten lankamäärien hyötykäyttöön ja lisäksi kirjoneule houkutteli. Otin omiin kuvioihin osviittaa mm. Fair Islen neulemallit -kirjasta (Moreeni, 2012, Mary Jane Mucklestone).

Neuloin pitkälti ns. värit edellä, kunhan lankojen paksuudet ja muut ominaisuudet nyt jotenkin sopivat toisiinsa. Näissä on vironvillaa ja vanhaa Novitan Floricaa. Kuviota muokkasin sen verran, että sain sen sopimaan silmukkamäärään (56 s., 3 mm:n koivuinen pyöröpuikko).

Resorin aloitin 3 o, 1 n -mallilla ja jatkoin 2 o, 2 n -joustinneuleena. Väljempi 3 o, 1 n -osuus voi mennä sujuvammin vaikka villapaidan hihan päälle, kun  taas 2 o, 2 n istuu napakammin. Ja ainakin vaihtelu toi rannekkeeseen eloa.

Edellisessä kämmekäsparissa olin pähkäillyt peukalokohdan kanssa. Olin nostanut peukalokiilan silmukat odottamaan, luonut muutaman uuden silmukan ja lopuksi peukaloa neuloessa poiminut silmukat luotujen silmukoiden reunasta.Ihan siis perusratkaisu ja siisti lopputulos.

Mutta poimittu silmukka on kuitenkin poimittu silmukka, joten mietiskelin, että mitenköhän väliaikainen aloitus toimisi poimimisen sijasta. Ja kyllähän se toimi: myös kämmenen yläosan puoli on nyt saumatonta neulepintaa ja käsine saa hyvän muodon. Varmasti käytän tätä jekkua jatkossakin.

29. heinäkuuta 2016

Oransseja juttuja ja ylipäätään vaan juttua

Rempasta seuranneella neuleiden viimeistelysumalla on ollut vaikutuksensa: Ei ole tullut valmiita neuleita, joista kirjoittaa. Tässä puutteessa olen sitten kävellyt perheen perässä ja selittänyt vuolaasti väliaikaisista aloituksista, lanka- ja värivalinnoista sekä pulmista, joihin olen itseni neulonut. Kukin meistä on siis potenut remonttia omalla tavallaan...

Mutta muutos on vihdoinkin tulossa! Alakerran remontti on valmis ja järjestys palautumassa maailmaan! Järjestyksen lisäksi alakertaan on tullut hieman lisää energiaa: oranssi voimaseinä muutoin vaaleiden värien kaveriksi.

Olisihan rempan aikana toki voinut päätellä langanpäät sukista ja neuloa nappilistat villatakkeihin. Mutta sekin on helpompaa nyt, kun löytää kanavaneulan ja sukkablokit ja blokkausalustat ja kaiken omilta paikoiltaan. Paikkansa on nyt myös valmiille sukille ja muille pienneuleille.

Ihastuin jossakin podcastissa kuulemaani ideaan sukkalaatikosta. Perusidea taisi olla sellainen, että vuoden aikana joka kuukausi valmistuisi uusi sukkapari, joka säilötään laatikkoon odottamaan. En muista varmaksi, mitä ne sukat sitten odottavat - ehkä vaan uutta sukankulutusvuotta. :)

Minun pienneulelaatikkooni, jossa tässä vaiheessa nököttää yksi valmis pari raitasukkia, tullaan lähinnä odottelemaan muuttoa muualle. En aina etukäteen tiedä sukista, että minkä kokoiset niistä on tulossa. Pinta- tai kirjoneuletta on kiva tehdä sen verran, että se ei lopu keskenkaiken pätkäisten, joten sukka voi olla kokoa 37 tai 40 tai jotain muuta. Nyt näille on ihan oma lahjalaatikkonsa.

Nuo oranssiraidalliset sukat ovat varpaista varteen -perusmallia jälkikäteen tehdyllä kantapäällä. Lila lanka on Dropsin Fabelia. Oranssi on tuntematonta mutta mukavaa, viime kevään neulekurssilla neulojatoverilta saatua sukkalankaa. Puikkokoolla 2,75 tuli sopivaa tiheyttä.

Viime kesänä tein tosi paljon sukkia, kun kulutin jämälankoja ja kokeilin erilaisia kantapäitä. Tämän kesän teema taitavat olla kämmekkäät, joita on valmiina varmaan jo 4 paria. Kämmekästutkielmaa, siis. :)

21. kesäkuuta 2016

Vähän niin kuin mysteerihuivi

Aloitin kevään neuleleirillä, Veera Välimäen kursilla koekappaleen, jossa oli tarkoitus kokeilla erilaisia juttuja. Kokeilin siinä huivin V-mallia ja lyhennetyin kerroksin tehtäviä kiiloja (nyt ainakin).

Kun sitten kotona löysin tekeleen taas pussistansa, en ollut ihan varma, mitä sille tekisi. Jos minulla oli ollut suunnitelma, olin jo onnistunut eksyttämään itseni sen ääreltä. Olisi tuon purkaakin voinut, sillä en ollut hirveästi pätkinyt lankoja vaan jättänyt odottamaan.

Mutta kun ihan kokeeksi neuloin sitä vielä kerroksen verran - se oli vaan niin mukavaa. Leppoisa aina-oikein nelosen koivupyöröpuikoilla ja sujuvalla villalangalla niin kuin vaan vei.

Ja kas, tällainen siitä sitten tuli, hieman omituinen reppana! :D Kiiloja olisi voinut tehdä alusta loppuun, kun kerran rupesin, mutta aloin epäillä, että näinköhän huivi jaksaa pysyä missään järkevässä muodossa kiilojensa kanssa. Olisi se varmasti pysynyt järjestyksessä tällä vanhan Florica-langan ja väljän neuloksen yhdistelmällä. Näissä kuvissa sitä ei ole vielä pingotettu, ei edes pesty, ja silti se on jo jossain kuosissa.

Käyttötapa tulee kuitenkin olemaan tiiviisti kaulani ympärillä syysmyrskyjä ja pimeyttä vastaan, joten paikkansa tämäkin löytää. Aion kyllä tarkkailla myös ystävävien ja sukulaisten ilmeitä, kun joku joskus näkee tämän väripläjäyksen. Jos jollakulla ilme kirkastuu ja käsi ojentuu huivia kohti, niin se on sitten löytänyt uuden kotinsa. :)

14. kesäkuuta 2016

Kesätweed

Nämä kuvat ovat nyt vähän kasvottomia, päättömiä, jopa, ja rinta on rottingilla, mutta kunhan neule näkyy. :)

Tein pitkästä aikaa puseron ihan ohjeen mukaan. :) Ohje on Veera Välimäen Folded (maksullinen, Ravelry), ja oikein kelpo ohje onkin.

Koon kanssa oli hieman säätämistä. Vaikka oma neuletiheys vastasi aika tarkalleen ohjeen tiheyttä, M-koosta oli tulossa ihan hirveän suuri. Mutta koska olen niin tottunut omiin neulesävellyksiini, olen parkkiintunut myös sovittamaan hyvissä ajoin... Niinpä purin ja jatkoin S:llä. Elämismaailmassa valmiin koko on kyllä varmaan lähempänä L:ää.

Neuleen yläosa ei taida vastata oikein minkään koon kavennuksia, mutta kavensin niin kauan, että sain hyvän kokoisen kaula-aukon ja mukavasti istuvan puseron. 

Lanka on Regian 4-säikeistä Tweediä. Siinä on 70 % villaa ja loput tekokuitua, ja se taitaa olla periaatteessa sukkalanka. Lanka ja neule ovat kyllä kovin pehmoisia, eli hyvin käy muihinkin neuleisiin. Käytin pääosin nelosen puikkoja, jotta sain ilmavan, laskeutuvan pinnan ja puseron.

Tykkään mallista tosi paljon ja teen sillä saman tien toisenkin puseron. Tämä käy vähän kaiken kanssa - hameen, housujen, ja tällaisena koltun päälle heitettävänä kesälämmikkeenä myös.


27. toukokuuta 2016

Neulojan alku

Tämän suloisen neulontahäppeningin postaaminen on ollut jäädä kaiken muun jalkoihin. Noihin aikoihin yläkerrassa oli selkeästi vasta yksi sohva, eikä sinne ollut pinottu muitakaan alakerran kalusteita...

Remontti onneksi etenee, mutta neuleiden viimeistely ja siksi myös kuvaaminen viipyilevät. Saunassa ei tällä hetkellä pingoteta mitään, sillä sinne ei mahdu edes sisälle. Ja jos asunnossamme on jossain kohden lattia, se on sataprosenttisesti käytössä.

Joten hieman juttua neulomisesta yleensä.

En enää muista oman neulomiseni alkua. Mutta kai se on ollut hankalaa - liikaa liikkuvia osia ja vaikeita liikeratoja? En kai itsekään oppinut tekniikkaa tuosta vaan, edes äidin, mummon ja tätienkään mallioppimisen turvin? En varmaan.

Tämän uuden neulojan tarina on niin sympaattinen: tuttu nuori mies tahtoi opetella neulomaan, koska oli nähnyt lankakaupan ikkunan takaa neulojien ryhmän. Kaikki olivat näyttäneet niin rentoutuneilta ja iloisilta, hän kertoi. Minä nyökyttelin: sitä se on.

Menimme lankakauppaan, pohdimme materiaalien eroja ja lankalaatujen käyttötarkoituksia. Ehdotin, että hän voisi lainata minulta puikot ensi alkuun. Mutta ei, hän tahtoi omat ensimmäiset puikkonsa. :) (Päättelin, että pitkät puikot ovat varmaankin kätevämmät aloittelevalle. Yli vai alta ja minne se lanka kiertyy -kysymysten lisäksi täytyisi pyöröpuikkoa pitää suorana ja järjestyksessä.)

Kaulaliinaa on kuulemma tehtynä jo puolisen metriä. Ensimmäinen väri on vaihdettu toiseen ja kolmanteenkin, ja siinä vaiheessa, minkä minä olen nähnyt, jälki oli hurmaavaa. Välillä sileillä kerroksilla nurja puoli oli hypännyt päälle, välillä oli tullut aina oikein -neuletta ja toisinaan sileää. Tämä yllättävä todellisuus näytti jopa paremmalta kuin mikä alkuperäinen suunnitelma oli. Kaikin puolin suloista. :)

Alinna on työkuva omasta villatakista, joka on jo nappeja vaille valmis. Sillä on kaveri, joka on nappilistaa ja nappeja vaille valmis. Työn alla on myös pusero, josta puuttuu enää viitisentoista senttiä. Kunhan remontti valmistuu, neulepostausten tulvapato aukeaa. :D

19. huhtikuuta 2016

Ihanat neulojat rannikolla

Olihan se ihan kuin haaveuni: pitkä viikonloppu neuloen aamusta iltaan ihanissa maisemissa ihanien neulojien, värien, lankojen, ideoiden ja muun inspiraation keskellä. Oijoijoijoijoijoi.

Että jos joku toinen neuloja joskus miettii, että tohtiiko sitä lähteä vieraalle paikkakunnalle toiselle puolelle Suomea neulomaan tuntemattomien, melko ruotsinkielisten ihmisten seurassa, niin mene! Mene! :D

Tai ainakin Mikaelan järjestämillä leireillä Pörknäsissä, Pietarsaaressa, kaikki toimii. :) Linkki on blogiin, jossa Mikaela kertoo myös tulevista neuleleireistä, käsittääkseni, sillä Facebook-ryhmät taitavat olla per leiri.

Meitä oli nelisenkymmentä neulojaa, joista kaukaisimmat tulivat Ruotsista ja Norjasta asti. Wau.

Viikonlopun aikana oli pari kurssia, joilla Veera Välimäki kertoi huiveista ja raidoista. On niin kiva kuunnella ihmistä, joka tietää mistä puhuu ja on innostunut aiheestaan.

(Veera on ainoa, josta on tunnistettava otos, sillä unohdin kysyä muilta, että saako heistä julkaista kuvia. Varmana lupa heltiäisi, mutta mennään nyt näillä. Olen joka tapauksessa joutunut karsimaan kuvia rankasti...)

Yhden päivän mukana oli myös Strömsö! :D Kuvaaja, toimittaja ja tuottaja kiertelivät pitkin poikin ja me leiriläiset leikimme, ettemme yritä väistellä kameraa. ;) Oli kyllä jännä nähdä, miten ohjelmaa tehtiin käytännössä.

Ja siis onhan tuo kaikin puolin niin strömsöläinen juttu, eiks vaan - pehmoinen ja suloinen neulontaretriitti, jossa juotiin loputtomasti kahvia omista leirimukeista, eikä minnekään ollut kiire. Oikeesti. :D En yhtään ihmettele, että moni palaa leirille vuosi toisensa jälkeen. Niin teen itsekin, jos se vaan on käytännössä mahdollista.

Maija oli tehnyt upean lyhyen version Tiina Kaarelan Loistavat niityt -sukista, ja valinnut taivaalliset langat Ashburn-huiviin. 


Harmaat Strömsö-sukat Strömsö-Lee oli saanut lahjaksi neulojalta nimeltä Ann-Lis Nitovuori.

Veeran uusi huivi valmistui. :)
Tuulista ja kaunista.

 Pop up -lankakaupasta ei selvitty ostoksitta. 

 Villatakki eteni.
Mun. :D
Lehtinauha meni Pörkenäsin mahtavalle isännälle, Matsille, muistoksi.