29. syyskuuta 2016

Sukat sydänkäpysille


Häät ovat niin söpöjä juhlia, että pienet söpöys-romanttis-överitkin siinä sivussa menevät, eiks vaan. Tein naimisiin menneelle ystäväpariskunnalle Love socksit, koska tuolla idealla sai sukista helpolla riittävän sokerihuuruiset. :)

Otin mallista sydänkuvion, ja muuten tein raitaa, kahdella värillä, ja nostin valkoisen raidan silmukan 6 silmukan välein.

Intarsialla ja minulla on vähän sellainen etäinen mutta kunnioittava suhde. Että kyllä minä nyt tarpeen vaatiessa sitäkin teen, mutta en ehkä mielellään paria sydäntä enempää, thank you very much. Toisiinsa sotkeentuvat lankakerät eivät tee siitä kivointa ikinä, mutta intarsialla kieltämättä saa toteutettua aika hauskoja kuvioita.

Nämä kulkivat kesällä mukana matkaneuleena, sillä kerralla neuleessa on yleensä kiinni vain 2 lankaa, intarsiakohdissakin vain 3. Lankojen pysymiseen ruodussa kuviokohdissa auttaa se, että kerii niistä tiukkoja pikkukeriä, jotka eivät pääse levähtämään.

Lankoina oli vanhoja Nalleja ja Maijaa. Käytin suurimmaksi osaksi koivuista kolmosen pyöröpuikkoa, mutta sydänkohtaan otin sukkapuikot. Naiskoon sukissa taisi olla varressa 56 silmukkaa, miessukissa ehkä 64.

Toivottavasti nämä pääsevät siihen käyttöön, johon ne on vähän niin kuin tarkoitettu - kävelyille käsi kädessä, pariskuntasukat jalassa, ruusunpunaisissa tunnelmissa. :D <3

27. syyskuuta 2016

Höyhenviuhkahuivi eli silkkinen f&f

Ystäväpariskunta meni naimisiin syyskuun alkupuolella, ja tilanne vaati silkkihuivia.

Olin ostanut 3 kaartiota Iton silkkilankaa Handmade Berlin -kaupasta toukokuussa tämäntapainen huivi ehkä jo etäisesti mielessä.

En kovin pontevasti etsinyt valmista ohjetta, sillä langat ja värit sanelivat kuvionsa melkein itse. :) Halusin värit kunnolla näkyviin ja sellaisen mallin, joka sopii materiaalin rouheuteen - jotain riittävän yksinkertaista mutta kuitenkin kauniin ilmavaa, johon saa ne väritkin... Tadaa: feather & fan.

Kaikki 3 väriä, marjapuuro, vaaleanharmaa ja vedenvihreä, ovat nättejä sävyjä ja sopivat yhteen. Harmaa ja vihreä ovat kuitenkin tosi lähellä toisiaan, yhtä vaaleita, joten koetin sommitella ne värit jotenkin niin, että  muodostavat kokonaisuuden punaisen pariksi.

Otin tämän puikoille jossain vaiheessa kesää. Aikataulu eli hääjuhlan päivämäärä oli tiedossa ja se, että oman siipivälin eli käsivarsien välisen matkan mittainen feather & fan -neule ottaa aikansa. Valmistuminen meni kummiskii ihan viimeiseen iltaan. Päättelyreunassa on muutama kerros vähemmän punaista kuin aloitusreunassa, sillä lanka uhkasi loppua. Päättelyn jälkeen sitä oli jäljellä kymmenisen senttiä...

Neulominen oli nopeinta yksivärisillä osuuksilla mutta muuten virkeintä raitavaiheissa. Kun f&f-neuletta tekee yli 160 cm, pieni vaihtelu tekee välillä terää. :) Langan pinnassa on pieniä hippusia, joten se takertuu hieman. Etenkään monivärikohdissa, jossa oli kaikki 3 lankaa mukaan, neulominen ei aina soljunut menemään, mutta 3,5:n pyöröpuikolla kumminkin nyt ihan kelpoisesti.

Huivin blokkaaminen oli suorastaan hauskaa. Se ei ollut ennen pingottamistakaan ihan vaan onneton mytty, vaan siinä oli hiukan ryhtiä jo valmiiksi. Pingotusrautojen pujottaminen oli helppoa ja huivi komistui entisestään yön yli kuivuessaan. Ja oli valmiina juhliin. :)

21. syyskuuta 2016

Sukat pienellä pinkillä lisällä

Sukkien loppukäyttäjä pitää musta-valkoisesta väripaletista, mutta minä lisäsin mukaan ihan pikkiriikkisen pinkkiä. Vähän väriä sentäs. :)

Neuloessa ehdin jo miettiä, että ei kai kukaan saa näistä migreeniä, kun tiheä musta-valkoinen raidoitus tuntui väreilevän moirémaisesti. Mutta ei kai nyt sentään, kun sukat useimmiten ovat lattiatasolla. Kuvista muuten huomaa, että joitain levennyskohtien silmukoita täytyy hieman törkkiä tasaisemmaksi pinnaksi.

Nämä on tehty varpaista varteen, Nallella ja jollain toisella vastaavalla
langalla, kolmosen puisilla pyöröpuikoilla. 

Neulominen tapahtui pääasiassa matkalla Berliiniin tai Berliinistä kotiin. En ihan hirveästi pidä lentämistä, ja etenkin kun tulin yksinäni Berliinistä takaisin, neulominen oli tukeni ja turvani. 

Paluulennolla olin jo säikähtää, kun lentoemäntä jarrutti kohdallani ja tivasi, että mitä minä oikein teen. En onneksi päässyt ihan täyteen vauhtiin vuolaan "kyllä minä tarkistin Finavian sivuilta, että tällaiset puikot saa ottaa lennolle" -selityksen kanssa ennen kuin hän tarkensi olevansa kiinnostunut lähinnä pyöröpuikon ja sukan yhtälöstä. No, siitäkin hän sai mahdollisesti enemmän tietoa kuin oli alun perin ehkä kaivannut. :D

Kämmekkäät olen tehnyt isälle, joten en laittanut mukaan edes kirjoneuletta. Voi olla, että näitäkin pidetään vähän turhan "kirkkaina"... ;)

Näiden pitäisi kuitenkin ainakin sopia hänenkin isoon käteensä, sillä jo aloituksessa silmukoita oli 72. Puikko on kolmosen, lanka kaksisäikeinen vironvilla. Peukalon lisäsilmukat väliaikaisella aloituksella sujuvat jo ihan rutiinilla. :)

29. elokuuta 2016

Baktus mannerilmastoon

Oi ihana Ravelry. :) Tällä kertaa siellä ihastutti ominaisuus, että langat voivat olla hakuehto.

Sain työkaverilta pussillisen iäkästä Novitan Puroa värissä Takkatuli. Kerän tai vyötteen perusteella ei osannut varmaksi sanoa millaista neulepintaa siitä tulee, joten katsoin Ravelrystä. Projektisivu toisensa jälkeen esitteli Puro-Takkatulta sileänä pintana, aina oikein -neuleena, joustinneuleena, eri tavoin raidoitettuna, huovutettuna... Ihan mahtavaa.

Kesäharjoittelijamme töistä on lähdössä opiskelijavaihtoon Moskovaan, jossa kai tulee talvisin kovinkin kylmä. Paksu Puro, aina oikein -neule, viitosen pyöröpuikko ja etenkin nopea Baktus valittiin tiukan neulonta-aikataulun (ja harjoittelijan) pelastajiksi. Lanka on sataprosenttista villaa ja pehmeni pesussa niin, että uskoisin sen käyvän kaulankin ihoa vasten.

Takkatulessa on aika paljon oranssia, mutta siinä liukuu menemään myös muita värejä. Tein tämän kahdelta kerältä, joiden värit osuivat aika kivasti toisiinsa nähden. Puroa jäi sen verran, että jätin sen töihin seuraavan palaverineuleen materiaaliksi. Eiköhän sillekin löydy joku paleleva vastaanottaja. :)

Ja hei, minä olen käynyt jossakin! :D Niin Jyväskylän neulefestareita kuin Pukkilan puikkopäiviäkin pääsin ihailemaan muiden blogien kautta, mutta viime viikon tiistaina olin itse Puikkomestarin neulebaarissa! Kokeile, jos vaan pääset, meillä ainakin oli kivaa &  hyvää. :)

10. elokuuta 2016

Ranneraitaiset

Pitkien raidallisten ranteenlämmittimien neulomiseen inspiroivat viime juhannuksen mökkireissu (ml. autossa istuttu aika), valmiiksi kerityt ja kerätyt samanvahvuiset langanloput sekä hienoinen hoppu lähtövalmisteluissa. Juuri siihen lankakassiin tarttuminen oli kuitenkin onnellinen osuma - oli kiva yhdistellä värejä ja sommitella niistä kokonaisuus.

Mulla on varmaan taipumus aliarvioida langan riittävyys eli yliarvioida kulutus. Tästä voisin muistuttaa itseäni etenkin silloin, kun ostan lankoja uuteen projektiin... Arvelin, etteivät ko. keränloput riittäisi hyvän mittaisiin sukkiin ilman, että täytyisi tinkiä väreillä herkuttelusta (siksi siis kämmekkäät). Ja höpöhöpö, niistähän tuli lisäksi vielä sukatkin. :)

Silmukoita näissä oli alkuunsa 48, mistä sitten kaventelin tasaisesti kunnes aloin leventää jälleen ranteen kohdan jälkeen. Peukalokiilan lisäykset tein joka 2. kerroksella ja peukaloa varten jätin tusinan verran silmukoita. Niin kuin noin, about. Perusjuttua tutulla sukkalankavahvuudella, kolmosen koivuisella pyöröpuikolla.

Olisi muuten ollut kiva laittaa tänne kuva siitä, kun seison juhannuksena polvia myöten Päijänteessä neulomassa. :) Vietävä kutina hyttysensyömissä nilkoissa helpotti kummasti rantavedessä, ja mitä siinä nyt seisoskelemaan neulomatta, kun aurinko paistoi ja oli muutenkin mukavaa! :D

2. elokuuta 2016

Kuusikkokämmekkäät


Kesän kämmekkäät olisi tietty voinut esitellä neulontajärjestyksessä, koska sitten myös eteen tulleet ongelmat ja niihin keksityt ratkaisut olisivat olleet evoluution mukaisessa järjestyksessä. :)

Tämän kuusimetsäparin kuitenkin blokkasin (ja samalla vauhdilla sitten kuvasinkin) ennen muita valmistuneita, koska vaikuttivat alkuunsa tavoiteltua pienemmiltä. Olisin siis saattanut päätyä purkamaankin. Mutta venytys auttoi ja käsine kasvoi riittäviin mieskokoisiin mittoihin.

Kuvausmallilla on kyllä aika paljon ns. loppukäyttäjää pienemmät kädet, mutta peukaloon saattaisin silti laittaa silmukan tai pari vähemmän, jos nyt tekisin. Paitsi että väljempi peukalo kyllä antaa mahdollisuuden käyttää näitä myös muiden käsineiden päällä. Njaa, eiköhän tuo ole ihan kelpoinen käytössä, siis.

Kämmekäsproggis inspiroitui alun perin siitä, että näin Små blomsterit. Kämmekkäät kun ovat hyviä pienten lankamäärien hyötykäyttöön ja lisäksi kirjoneule houkutteli. Otin omiin kuvioihin osviittaa mm. Fair Islen neulemallit -kirjasta (Moreeni, 2012, Mary Jane Mucklestone).

Neuloin pitkälti ns. värit edellä, kunhan lankojen paksuudet ja muut ominaisuudet nyt jotenkin sopivat toisiinsa. Näissä on vironvillaa ja vanhaa Novitan Floricaa. Kuviota muokkasin sen verran, että sain sen sopimaan silmukkamäärään (56 s., 3 mm:n koivuinen pyöröpuikko).

Resorin aloitin 3 o, 1 n -mallilla ja jatkoin 2 o, 2 n -joustinneuleena. Väljempi 3 o, 1 n -osuus voi mennä sujuvammin vaikka villapaidan hihan päälle, kun  taas 2 o, 2 n istuu napakammin. Ja ainakin vaihtelu toi rannekkeeseen eloa.

Edellisessä kämmekäsparissa olin pähkäillyt peukalokohdan kanssa. Olin nostanut peukalokiilan silmukat odottamaan, luonut muutaman uuden silmukan ja lopuksi peukaloa neuloessa poiminut silmukat luotujen silmukoiden reunasta.Ihan siis perusratkaisu ja siisti lopputulos.

Mutta poimittu silmukka on kuitenkin poimittu silmukka, joten mietiskelin, että mitenköhän väliaikainen aloitus toimisi poimimisen sijasta. Ja kyllähän se toimi: myös kämmenen yläosan puoli on nyt saumatonta neulepintaa ja käsine saa hyvän muodon. Varmasti käytän tätä jekkua jatkossakin.

29. heinäkuuta 2016

Oransseja juttuja ja ylipäätään vaan juttua

Rempasta seuranneella neuleiden viimeistelysumalla on ollut vaikutuksensa: Ei ole tullut valmiita neuleita, joista kirjoittaa. Tässä puutteessa olen sitten kävellyt perheen perässä ja selittänyt vuolaasti väliaikaisista aloituksista, lanka- ja värivalinnoista sekä pulmista, joihin olen itseni neulonut. Kukin meistä on siis potenut remonttia omalla tavallaan...

Mutta muutos on vihdoinkin tulossa! Alakerran remontti on valmis ja järjestys palautumassa maailmaan! Järjestyksen lisäksi alakertaan on tullut hieman lisää energiaa: oranssi voimaseinä muutoin vaaleiden värien kaveriksi.

Olisihan rempan aikana toki voinut päätellä langanpäät sukista ja neuloa nappilistat villatakkeihin. Mutta sekin on helpompaa nyt, kun löytää kanavaneulan ja sukkablokit ja blokkausalustat ja kaiken omilta paikoiltaan. Paikkansa on nyt myös valmiille sukille ja muille pienneuleille.

Ihastuin jossakin podcastissa kuulemaani ideaan sukkalaatikosta. Perusidea taisi olla sellainen, että vuoden aikana joka kuukausi valmistuisi uusi sukkapari, joka säilötään laatikkoon odottamaan. En muista varmaksi, mitä ne sukat sitten odottavat - ehkä vaan uutta sukankulutusvuotta. :)

Minun pienneulelaatikkooni, jossa tässä vaiheessa nököttää yksi valmis pari raitasukkia, tullaan lähinnä odottelemaan muuttoa muualle. En aina etukäteen tiedä sukista, että minkä kokoiset niistä on tulossa. Pinta- tai kirjoneuletta on kiva tehdä sen verran, että se ei lopu keskenkaiken pätkäisten, joten sukka voi olla kokoa 37 tai 40 tai jotain muuta. Nyt näille on ihan oma lahjalaatikkonsa.

Nuo oranssiraidalliset sukat ovat varpaista varteen -perusmallia jälkikäteen tehdyllä kantapäällä. Lila lanka on Dropsin Fabelia. Oranssi on tuntematonta mutta mukavaa, viime kevään neulekurssilla neulojatoverilta saatua sukkalankaa. Puikkokoolla 2,75 tuli sopivaa tiheyttä.

Viime kesänä tein tosi paljon sukkia, kun kulutin jämälankoja ja kokeilin erilaisia kantapäitä. Tämän kesän teema taitavat olla kämmekkäät, joita on valmiina varmaan jo 4 paria. Kämmekästutkielmaa, siis. :)