29. lokakuuta 2014

Paljon puuhaa, vähän villalankaa

Pääsin toisella lyhkäisellä värttinäkehräyskurssilla jotenkin jyvälle siitä, miten höttöisestä villasta tulee melko uskottavaa lankaa. Edellisestä yrityksestä tuli vähemmän konkreettista tulosta, vaikka muuten olikin hauskaa.

Paljon pesemistä, kuivattamista, karstausta ja pyörittelyä vaadittiin, mutta lopputuloksena oli ihan oikea, vaikkakin hassu, pieni villalankasykerö.

Vyyhdissäni on kaikenlaista, mitä eivät tavanomaiset tuotannolliset tekijät selitä. Lanka on välillä ohuempaa, välillä paksumpaa, paikoitelleen ylikierteistä, ajoittain lörppöä, solmujakin on - mutta se pysyy kasassa.

Tästä vaiheesta olisi vielä matkaa siihen, että itse tehdystä langasta tulisi itse tehty neule. Tällä hetkellä tyydyn nauttimaan siitä ajatuksesta, että jos joudun autiolle saarelle mukanani vain lammas, puikot ja värttinä, neulominen voi sentään jatkua. :)

20. lokakuuta 2014

Harmaata, sinistä ja punaista

Suuret sukat ovat valmistuneet. Jei! Tai no, raidallisissa on vielä lankoja päättelemättä, mutta haasteellisen viimeistelyvaiheen varalle on jo suunnitelma. Seuraavassa neuletapaamisessa langanpäät tulee varmasti/toivottavasti/ehkäpä pujoteltua iloisen seuran inspiroimana. :)

Kannoin viime viikonloppuna myös pari keskeneräistä tai muusta syystä (lue: joulu :D) vielä vain vilautettavaa työtä ulos aurinkoon kuvattavaksi. Päivisinkin saattaa olla jo niin pimeää, ettei väreistä tule kuvissa luonnollisia, ja vuoden loppua kohden valon määrä sen kun
vähenee, tietty.

Yläkuvan punaisia ja sinisiä asioita esitellään myöhemmin tarkemmin. :)

Sukat ovat 7 veljestä ja jotain (tummansiniset raidat ehkä Jannea), puikkokoko 3,5 ja silmukoita 60. Perus. Vaaleanharmaissa on pieni pintaneuleviritys; nurja silmukka tasaisin väliajoin.

Hentoa harmaata, pehmeää sinistä ja tummaa punaista on ollut nyt siis paljon puikoilla, ja aika paljon murrettuja värejä on myös tulossa. Tämän vuodenajan tekosia, epäilemättä. :)

12. lokakuuta 2014

Jänöjussin huivi

Pitkästä kaulahuivistä tuli jotenkin nostalgisen oloinen, vaikka sillä oli niin arkiset ja vaatimattomat lähtökohdat.

Huivi piti saada alulle, kylille ei kerennyt ja lähimarketissa on vain Novitaa. Isoveljessä on sentään kiva petroolinsininen, jonka seuraksi otin kerän sinapinkeltaista.

4,5:n puikoilla helmineulettakin tulee ihan joutuisasti, ja aina kerien vaihtokohdassa tein erän raitoja huivin ja neulomisenkin piristykseksi.

Reunasta sai kauniin tekniikalla, jonka nimeä en tiedä millään kielellä, kun se englanniksikin jo unohtui. Siinä nostetaan joka kerroksen viimeinen silmukka niin, että lanka jää silmukan eteen. Kun nostettu silmukka sitten seuraavan kerroksen alussa neulotaan, kiertävä lanka kiepauttaa reunasilmukasta siistin.

Mahdoton selittää. Helppo tehdä.

Hapsuja vielä emmin. Kivan näköisethän ne olisivat, mutta jos ne ovat koko ajan takin vetoketjun välissä... Sen ehtii vielä päättää, huivi ei matkaa vielä minnekään. :)

Kun ihanalla huivimallillani oli vielä päällään hiihtotakin oloinen ulkolutakki, jo kuvatessa alkoi soida päässä "Kun pikkupojat suksillaan laski mäessään..." :)

10. lokakuuta 2014

Pikana kummityttöselle

Valokuvaamisessa kaikki oli vähän kortilla - valo, aika ja kärsivällisyys nyt ainakin - mutta jospas minä selitän, mitä kuvissa oikein on. :D

Kuvittelepas lehmuksenvihreä ranteenlämmitin liilalla reunuksella. Kuvittele se saman tien sitten 12-vuotiaan siroon käteen, niin ollaan aika lähellä sitä, miltä kämmekäs lopulta näyttää. :)

Lanka Trysil Garn, 100 % konepestävää villaa, puikot 3,5.

Kaiversin vakiomateriaalistani, skumppapullon korkista, ruusu- ja lehtileimasimet, niillä painelin kortin ja sitten paketti postiin!