28. heinäkuuta 2013

Note to self: ei sukkapuikkoja telttaan

Saimme kutsun ystävien kesäparatiisiin, 1900-luvun alussa rakennettuun ja rakkaudella kunnostettuun vanhaan maalaistaloon. Ihana, ihana, ihana paikka.

Viemiset oli toki valmiita hyvissä ajoin - Raksu kääntää melkein jo autoa pihalla, kun ompelukone vielä laulaa, ja pohjasauma ommellaan etupenkillä. :)

Projektipussukka oli mukana, mutta kaikki illan väkerrykset menivät suoraan purkuun. ;) Iloista porukkaa oli paljon, ja me nukuimme yön uudessa teltassamme. Sen purkutouhussa Raksuni huomaa, että sukkapuikko on tehnyt teltan lattiaan reiän. Ilmastointiteipillä se hoituu, eikä onneksi ollut kyse vaikka kumiveneestä. ;)

Toinen kakkosparista hoivakotitossuja tuli neulomisen puolesta reissussa valmiiksi. Sen verran sovittelin puolivalmista jalkaani, että totesin käyneen niin kuin vähän matkan varrella uumoilinkin: pientä kokoa tuli taas. Loin 10 silmukkaa enemmän kuin edelliseen versioon, ja samalla puikkokoolla tikuttelin. Hiukan ohuempaa lankaa oli tällä kertaa, mutta silti -- piti siitä vähän isompi tulla.

En pura kumminkaan. Se on nyt sitten tarkoitettu pienen pienelle mummoselle. Ja toisenkin neulon, kun vaan muistan, miten se ensimmäinen tehtiin. Silmukkamäärän muuttaminen irrotti tossun alkuperäisestä ohjeesta niin viimeistä lukua, ettei siitä ole kuin vihjeeksi, samoin kuin hatarista muistiinpanoistani. Täytyypä koettaa laskeskella, tai sitten mennään näppituntumalla vaan. ;)

7 kommenttia:

Anna-Mari kirjoitti...

Hirvee telttaonnettomuus. :D Mä ihailen tota lausetta "en pura kumminkaan" - onneks meit on. :)

Jaana kirjoitti...

Mun piti myös väkertää mökkiviemisiä tällä viikolla, mutta en kerennyt. Vein sitten lahjan näin ajatustasolla eteenpäin:) Ja nyt vasta muistin, että pitäis oikeasti aloittaa sitä tekemään...

Pitko kirjoitti...

Anna-Mari: siinä vaiheessa, kun myös toisen ilmapatjan huomattiin vuotavan, minä ja sukkapuikkoni alettiin saada merkitseviä katseita. :D Se reikä oli onneksi niin pieni, että syyttömyys tuli todistettua. ;)

Juu, ei keräystossuja kannata purkaa. Etsivät sopivat jalat sitten vaan. :)

Jaana: :)

Neulelahjakortti on aika toimiva ratkaisu: sen väliin "tilauskortti", ja se sitten kiinni omaan jääkaapin oveen tai johonkin, mistä sen varmasti huomaa. Koko ajan. :D

Raidallinen Kilpikonna kirjoitti...

Onneksi on jeesusteippi. Ihania laukkusia!

Pitko kirjoitti...

Raidallinen Kilppari: joskus tuntuu, että hopeanvärinen teippi pitää kasassa koko maailmaa. :D Ja kiitos! :)

Sanna kirjoitti...

Kiva kun kävit kommentoimassa blogissani. :) Kivoja juttuja sinullakin, tässä vähän aikaa sitten blogisi löysin ja jäin lukijaksi. Olen vain niin huono kommentoimaan...

Pitko kirjoitti...

Sanna: Vähän aikaa kesti, ennen kuin löysin blogisi, mutta kyllä kannatti. :)