Villatakkitutkielma

Olin ajatellut syventyä opiston Neuleklinikka-kurssilla neuleen kaavoittamiseen, mutta ei se sitten ihan onnannut. Valitsemassani ohjeessa ei annettu valmiin työn tarkkoja mittoja, eli ei siinä sitten ihan hirveästi voinut laskeskella. Ohje on kyllä kiva ja pätevä, mutta kertoo jo esittelysivulla, että on pikemminkin vinkkilista kuin tuote.

Mutta ei se mitään, sitten mä vaan neuloin. :) Sovitin keskeneräistä takkia aika usein, mittailin, pohdiskelin ja tutkailin koetilkkua, ja koetin muistella, mitä ennen on vastaavissa kohdissa kannattanut tehdä. Lisäsin yläosan kaarrokkeeseen muutaman silmukan enemmän kuin ohjeessa ja myös hihojen ympärysmittaa on pikkuisen enemmän.

Halusin tällaisen konstailemattoman villatakin, jossa kuitenkin on jokin juju. Hyvä juju on aika usein pintaneule; tällä kertaa nurja kerros tasaisin väliajoin. Se korostaa kivasti kaarroketta ja on muutenkin vekkuli yksityiskohta. Pääntien, hihansuiden ja helman resori on tuplahelmineuleresoria.

Nappilistaa piti vähän säätää. Poimin lopulta reunan silmukat "joka 5. jätetään väliin" -tahdilla. Silmukoita on melkein puolet vähemmän kuin ohjeessa, koska tällä langalla niin tiheä lista olisi lörpöttänyt. Napinreiät on tehty yhden kerroksen aikana eli kun silmukat oli päätelty, loin neulomalla uudet saman tien. Pysyvät ehkä paremmin muodossaan kuin kahden kerroksen aikana tehdyt.

Lanka on Maijaa, puikot 3,5 ja 3, lankaa meni vähän yli 400 g.

Olin tuossa taannoin vuoden verran vaatteiden ostolakossa. Sen jälkeen olen oikeasti-oikeasti miettinyt sitä, millaisia vaatteita tykkään käyttää. Tätä kyllä tulee pidettyä. :) Tykkään väristä ja mallista, ja tämä on helppo yhdistää muiden vaatteiden kanssa.

Kuvan hamekin on omaa tuotantoa: ompelukurssilla kokoamani kellohame villasekoitekankaasta. Ja päässä on vanha Rikke. Koska sunnuntaitukka! :D

Lokakuun keltainen kellohame

Silloin tällöin olen tehnyt ompelukoneella jonkin kassin tai pussukan tai vaatteenkin. Ompelu ei kuitenkaan ole ollut minulle "teenpä tästä" -juttu, vaan pikemminkin sellaista "oho, aha, vai tällainen" -toimintaa.

Menin tänä syksynä opiston kursseille oppimaan perusteita, joilta sitten ponnistaa.

Ensimmäinen kurssityö oli kellohame. Mahdottoman yksinkertainen vaate, mutta opin sitä tehdessäni monenmoista. Ai että saumurilla saa siististi huolitellut saumat ja että piilovetoketjupaininjalka on ihan parasta,  muutamia oivalluksia mainitakseni.

Hameen kangas on ehtaa 1970-lukua ja perusteellisesti kierrätetty. Näin sitä on jo muutamat synttäri- ja rippijuhlat sitten vietetty työkaverin anopin entisen mökin keittiöverhoissa. :)

Toinen kellohame valmistuu kohta. Toistamalla oppii, toivon, ja tein samanlaisen mutta sinisen. Lisäksi olen kellohametyyppiä. :)

Sukka-zen

Kun iltaisin arvioin tajuntani tasoa, tartun aika usein sukkapuikkoihin. Ohitan esim. punaisen neuleen hitaat, hitaat hihat. En edes ajattele laskutoimituksia vaativia uusia aloituksia.

Sukkien neulomisessa on jotain ihanan rauhoittavaa. Ja sukka on vähän niin kuin neulomisen perusyksikkö, johon aina palaan. Näin niitä sukkiakin sitten tulee (ja tulee ja tulee :)).

Tästä parista tuli äidin kokoa, ja ovat sen oloiset, että löytyvät aikanaan joulupaketista.

Näitä neulottiin myös reissussa, ja siinä menossa jäi yksi harmaapohjainen raita välistä. Matkaseura kielsi purkamisen ehdottomasti, joten maadoitin virheen vastaavalla raitaparilla varressa. Hyvä, että olivat toista mieltä; pieni muutos teki näistä tavallaan persoonallisemmat.

Puikot olivat 3,5, aloitus kärjestä, ja lankana (loputtomista) varastoista kaivettua Jannea ja 7 veljestä. Tällaisia täpliä on kiva tehdä, ja välillä on hyvä käyttää myös vain kahta väriä. Koska rauhallisempi lopputulos. Koska pääteltävät langanpäät. :)