Roomalainen pipo (ja sen kaveri)

Kävin Roomassa (silloin joulukuussa, jo ihan muinoin), kaiken muun ihanan lisäksi paikallisessa lankakaupassa. Sinne piti oikein erikseen matkustaa, mutta kyllä kannatti. Ei ehkä niinkään tarjonnan kuin lankakaupan pitäjien takia: kaksi iäkästä, valloittavaa matroonaa, jotka suhtautuivat turistiin huvittuneella kärsivällisyydellä.

En olisi oikeasti tarvinnut niitä puikkoja, jotka sieltä hankin, mutta tarvitsin jotain ostettavaa, jotta pääsin rauhassa katsastamaan lankoja. Myyjät olivat päättäneet palvella minua, mutta vähäinen italian kielen taitoni ei valitettavasti riittänyt seurusteluun lanka-asioissa.

Löysin sieltä kivaa merinovillaa, Mondial-merkkistä, peruspipoon. Lanka on oikeasti kivaa-kivaa, ja siitä olisi voinut taiteilla jonkun vähän ajatellumman mallin. Mutku aloitin tämän jo paluumatkalla, jotta oli jotain neulottavaa, ja tällainen perusmössykkä mahtuu kyllä aina mukaan.

Rooman-pipa tuli tarpeeseen ja on ollut käytössä siitä saakka kun valmistui. Kaksinkertainen, hyvän paksuinen merinovilla korville, ja sen kun pistää tuullen ja tuiskuten. Tukkatupsukin, joka yleensä on päässä ja nostaa liian pienet mallit korvilta, mahtuu pipon suojiin.

Rikke virolaisesta silkki-villasta, Silvijasta, tarvittiin astetta lämpimämpiin säihin. En ole pää paljaana kulkenut viime talvenakaan, mutta johonkin kaikki päänlämmittimet olivat kadonneet taas... Mutta nyt on lätsä joka lähtöön. :)