Kuinka kuralanka kesytetään

Työkaveri oli joskus ostanut erän italialaista villalankaa, mutta sepä olikin ihan sutta ja sekundaa. Koska hän oli tullut säästäneeksi (vaan ei palauttaneeksi...) langat, hän toi koko kassillisen minulle vaikkapa askarteluproggiksiin käytettäväksi.

Aloin keriä lankaa uudelleen, ja lanka on kyllä ihan kuraa - katkeillutta ja osin hiipunutta. Jokaisesta kerästä tuli 3-4 pikkukerää ja pari isompaa, kun poisti huonot kohdat. Toisaalta se osa, mikä ei ole rikkinäistä, on ihan priimaa.

Sitten toinen työkaveri lähti muihin tehtäviin. Hän sai mm. neulelahjakortin, ja tilasi siitä huivin - juuri pätkälangan värisen, graffitinharmaan huivin.

Tein Nurmilinnusta jo yhden, varsin räiskyvän version, mutta teki mieli kokeilla mallia myös yksivärisestä langasta. Tälle langalle ja myös aina oikeaan neuleeseen sopii mainiosti kerien yhdistäminen pujottelemalla neulalla langat yhteen, joten pääteltäviä langanpäitä ei jäänyt.

Pienemmistä keristä teen raidallisen härpäkkeen, jossa useimmat raidat ovat niin leveitä kuin minikerällä sattuu olemaan lankaa. Nurmilinnun perusrakenne sopii tähän hyvin: epäsymmetriseen muotoon käy hyvin se, että raitojen leveys vaihtelee. En tee tähän pitsiraitoja, sillä raidat ja reikärivit ovat jo riittävä juju. Leveä yläosa on harmaata, joka rauhoittaa vähän raitojen vilinää.

Jos kokonaisuudesta ei tule liian kummallinen, tämän huivin saa työkaveri, jota kuraerä lankaa harmittaa kuulemma vielä vuosienkin jälkeen. ;)

Vakioneulontaa

Tein muutaman parin tavallisia sukkia niitä kaipaaville ja toiveiden mukaan.

Äidille perusharmaat, joissa viihdytin itseäni pari raidan ja helmijoustinneuleen avulla.

Kummipoika saa perusperussaapassukat. Kun murukullan jalkaterän pituus on 30 cm, en kyllä ehkä itsekään valitsisi niihin ihan pienintä palmikkopiperrystä.... :)

Kummipojan sukkien varsi alkaa muutamalla oikealla ja nurjalla kerroksella ennen joustinneuletta. Tätä mainostettiin erityisen joustavana sukansuuna, joten pistin testiin.

En ole löytänyt paksuissa sukkalangoissa 7 veljestä kestävämpää, joten molemmat parit ovat sitä lajia. Olisivatpa nyppyyntymättä.

Seuraavaksi on kyllä taas vuorossa yksi huivi. :)

Villejä värejä

Huivihuvit sen kun jatkuvat. Keksin vielä yhden ystävän, jolle en ole neulonut huivia. :) Hän pitää väreistä, ja Austermannin iloinen Caleido lace sopii hänelle justiinsa.

Kaunis Nurmilintu-huivi näyttää toimivan värissä kuin värissä. Yksivärisenä (tai semi-solidina) se on mutkaton ja tyylikäs, reippaasti raidallisena vähän boheemimpi.

Nurmilintu oli rentoa neulottavaa. Aina oikeaa on sopiva määrä: pitsiraita tuli vastaan, kun "kauli ja käännä" -neulonta alkoikin jo hetkeksi riittää. :D

Kaarevareunaisen huivin pingottaminen onnistui ok, vaikka kuinka yritin tehdä siitä hankalaa. ;) Päätin jostain syystä pingottaa kaarevan reunan nuppineuloilla enkä kaapeleilla, ja jatkoin vaan, vaikka vaikeaa oli. ;) Kaapelit ovat paras neulonta-aiheinen hankinta ehkä ikinä, totesin taas, kun säätämällä säädin nuppineulametsää kohdilleen.

Heidi Alander näyttää suunnittelevan hienon ja aina hiukan erilaisen huivin toisensa jälkeen. Nurmilintu on epäsymmetrisenä vähän perinteisistä poikkeva malli. Sen saa kivasti kiedottua kaulan ympärille, hartiahuivimalliksi voi valita jonkin muun.

Lötköpipo

Näitä lötköläisiä taidettiin tehdä urakalla noin vuosi sitten syksyllä. En ollut ihan etupellossa mallin kuin ajoituksenkaan suhteen, kun neuloskelin tätä yhtenä kesän kuumimmista illoista. :D

Pääsi kuitenkin puikoille kivana, pienenä välipalana kahden ison huivin välissä. Alun perin tarvitsin kai taas jonkun pienen matkaneuleen, mutta siihen asti tämä ei kestänyt; niin oli nopea tehdä.


Lanka on Rowan angora haze ja silmukoita on 90. Väri on jotain ylempien ja alimman kuvan väliltä. :D Puikkokoko on senkin verran iso kuin 5,5, jotta neule sai sopivasti väljyyttä.

Koristeluidea on syksyn Novita-lehdestä. Suunnittelin alkuunsa vain pientä, keltaista tupsua pipon päälaelle, mutta lumisadetta muistuttava kirjonta näytti niin hauskalta, että apinoin.

Siskon huivi

Minulla on ollut hyvä huivikesä. Sen satona on tähän mennessä 3 isoa hartiahuivia - kiva Meadow Grass ja 2 kappaletta Glam Shells -huiveja.

On aika harvinaista, että teen melkein peräjälkeen toisen huivin (tai minkään muunkaan :)) samalla kaavalla. Ohjejemmani ovat täynnänsä kiinnostavia malleja, joten yleensä yhden valmistuttua siirryn sujuvasti seuraaviin aiheisiin.

Glam Shells kuitenkin houkutti tuplaamaan. Sen lisäksi, että se oli mukava kesäneulottava, lopputulos jotenkin niin sopii tähän kesään: ihanan ilmava, suloisen höttö. :)

Lanka oli Vikingin Baby Ull -merinovillaa, langan menekki vähän yli 100 g ja puikot 6 mm. Iso puikkokoko teki sen, että pingotuksessa huivi venähti suuriin mittoihin. Se kyllä sopii tällaiseen romanttishenkisen saaliin.

Tämä valkoinen huivi menee siskolleni. Hänen seuraava tasakymmenvuotensa lähestyy, mutta tiedä sitten, maltanko odottaa niin kauan... Meillä on hyvä käytäntö "lahjattomuudesta" tavan syntymäpäivinä ja jouluina, joten joko annan huivin hänelle ihan muuten vaan tai sitten tosiaan odotan suursynttäreitä. :)

Huivi on vaan niin siskon oloinen, että hänen se on.

Toiseen Glam Shells -versioon tulee ehkä vielä jotain pientä hassua koristetta, joten siitä voi tulla tunnelmaltaan ihan erilainen kuin tästä.