Töppöset tulokkaalle

Lähipiiriin on syntynyt tyttö, ja halusin tehdä tälle pienen, lämpimän tervetuliaistoivotuksen. Ristiäiset ovat aika pian, joten sukat ovat sopiva, nopea juttu: pienenpienten sukkasten neulomiseen ei kauaa mene. (Jos siis alkaa neuloa eikä säätää... ;))

Olisin mielelläni kokeillut jotain kivaa, uutta ohjetta, mutta tähän hätään ei jotenkin löytynyt sopivaa, vaikka kuinka etsin. No, tavan helmineule ja resori & koristenauhareiät nilkan kohdalle -malli nyt toimii aina.

Lankoja pengoin ja selailin, ja lopulta löysin jostain syvänteestä todella hyvin hautuneen nöttösen: en edes muista, mistä työstä se on jäänyt. Tuntuisi olevan merinosekoitetta; ainakin ihanan pehmeää.

Kertaalleen aloitin koko homman alusta, kun huomasin tehneeni  noin aikuiskoon lapasrannekkeeksi sopivan sukanvarren. ;) Minulla on paha tapa tehdä vastasyntyneen neuleista ehkä amigurumivauvoille sopivia, mutta nyt käänsinkin mittoja liikaa suuremman suuntaan.

Purettuani säädin myös helmineuletta kohdilleen: teen hiukan letkeämpää tuplahelmineuletta ja vähän isommilla puikoilla, ettei töppösen tarvitse ihan itsekseen seistä. :) Jos vaan millään ennätän, teen tumput samaa sarjaa. Eikä olisi ihan ensimmäinen kerta, kun lahjoja viimeistellään matkalla juhliin... ;)

Metrisukat maaliin

Nelivitoset saapassukat on tikutettu valmiiksi muun muassa Sillan uuden tuotantokauden, Wiren ja muutaman muun dekkarin siivittämänä.

Harmaissa villasukissa on oma mummola-viehätyksensä, siinä mitään. Ja seesteiseen lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka matka alusta maaliin kestikin pitkäääääään. Seuraaviin tämän kokoisiin sukkiin hivutan mukaan edes jotain pintaneuletta, omaksi virkistyksekseni. ;)

Mutta siitä saa hyvän mielen, kun tietää, että saaja oikeasti arvostaa näitä villaisia ja käyttää ne varmaan taas puhki.

Harmaa lanka on ikuvanhaa 7 veljestä -erää, tummansininen sileä raita resorin keskellä on tuntemattomasta nöttösestä.

Sitten nämä laitetaan kerälle koriin, ja siellä odottavat. ;)

Aluksi se on mytty

Huivit pitävät aika pitkään jännityksessä siitä, miltä ne lopulta näyttävät. Näin etenkin pitsihuivit, ja varsinkin tällaiset, jotka neulotaan leveä sivu edellä. Näistä ei ihan suorilta näe, mitä tulemaan pitää.

Tässä shetlanninhuivissa on helpot pitsikuviot (perus feather&fan), mutta rakenteen kanssa pitäisi olla pikkuisen hereillä: ensin neulottiin pitsireuna neliön kahdelle sivulle, sitten rakennetaan reunasta poimituille silmukoille muotoiltu boordi, seuraavaksi toistetaan ensimmäiset vaiheet ja lopuksi askarrellaan nämä yhteen neulomalla keskusneliö.

Yhden haasteen rakenteluun tuo se, että yleensä neulon huivia iltaisin, kun silmät just ja just pysyvät auki... :) Onneksi on viikonloppu, eikä muita sen suurempia suunnitelmia.

Hempeä alku saa kohta vähän lisää potkua, kun keskiruskea pääväri pääsee vauhtiin. Vaaleanpunainen on ainoa korosteväri; muut ovat luonnonläheisiä ruskeaa, beesiä ja luonnonvalkoista. Vähän puhtaanvalkoista yritän myös ujuttaa joukkoon.

Viitosen puikot tuntuvat hyvältä valinnalta, sillä kuvio on yksinkertainen mutta kaunis, ja erottuu ilmavassakin neuleessa.

Jatketaan. :)

Värittelen ruutuja

Sain näytille ihania perinnekäsitöiden malleja. Kokeilin, miten fiilinki muuttuu, kun vaihtelen värejä.

 Ylin on, tietty, alkuperäinen.

Kuvio toimisi myös niillä väreillä, joita minulla tällä hetkellä on paletilla sukkiin ja lapasiin. Ruskean ja turkoosin pariksi kävis korostevärikin, jonka määrää kestää selkeästi vähän lisätäkin.

Ihan eri väripaletilla perinnemalli näyttää vähän vieraalta. :) Sahalaitakuvio voi toimia kyllä yksinäänkin ja siinä on vaihtelun mahdollisuuksia.

Jätän kuviot hautumaan; ne jossain muodossa löytyvät vielä puikoilta. :)

Tyynyliinan kierrätystä

Kihlaparin samissukat kaipasivat ympärilleen jonkun kivan lahjakääreen.

Olen kaivertanut skumppapullon korkeista leimasimia, ja nyt tuli ukolle ja akalle hyvää käyttöä.

Vanhasta, kauniista tyynyliinasta tuli sekä onnittelukortti että paketointimateriaali. Kierrätystä ja muutenkin kätevää. ;)

Kiusimistani rakastava Raksuni-mun sai kyllä aikaan sydämentykytyksiä, kun olimme jo matkalla juhliin. "Onkohan sen miehen nimi nyt ihan varmasti Risto", hän kysyy, vaikka ihan hyvin tietää, että on kyllä. :D

Niin tiesin minäkin, mutta silti ehdin hetkeksi kauhistua. :D Onnittelukorttiin olisi nimen ehkä voinut korjata tai jättää koko kortin antamatta, mutta kun nimet oli nyt leimattu keskelle lahjapakettia...

Että onneksi Risto on Risto, kaikin puolin. :)

Samissukat

Pariskuntasukat kihlaparille neulottiin kiireellä, ja ne ovat kuin ovatkin luovutusvalmiit ajoissa. Toiset ovat vaalean lilat, toiset haalean siniset; sama vaaleanharmaa kuvioraita kummassakin.

Kaksipäiväiset kehittämispäivät töissä pelastivat aikataulun: takarivissä neulottiin ankarasti. ;)

Koot heitin ihan hatusta, ja toivottavasti sopivat jalkoihin. Ainakin sukat toimivat pienten sampanjapullojen pakkausmateriaaleina, ellei muuta! :D

Lanka on 7 veljestä, jonka varastossa alkaa pohja jo näkyä. Hyvähyvä.

Myös keskeneräinen pari tavissukkia etenee taas; hyvähyvä sillekin. Sukan valmistuminen vaatii vaan sitkeyttä: koko noin 45, eikä liikoja koristeita (eli mielenkiintoisia tekniikoita tai värejäkään) ole tilauksessa.

Lämmittäköön nekin lopulta hyvin ystävän jalkoja, jotta sitkeys kannattaa. ;)

Simpukoita ja tomaatteja

Minun ei pitäisi ajatella shetlanninhuivia eikä reunapitsiä eikä simpukkaneuletta eikä langantiheyttä nyt ollenkaan, ei olla edes koneella, vaan suihkia puikoilla lahjaneuleita.

Mutta kun siinä lahjassa on juttuna lähinnä se ajatus, ja loppu on niin peruskauraa, niin peruskauraa, että väkisinkin aatokset karkailevat. :)

Joskus ajat sitten sain oravannahkakauppana melkein säkillisen Nalle-lankaa. Olen niistä jokuset sukat neulonut, mutta lähinnä ne ovat lojuneet laatikossa viemässä tilaa.

Kun nyt muutenkin olen pyrkinyt vähentämään varastoja, päätin ottaa härkää sarvista (nallea korvista?) ja tehdä niistä nyt jotain. Värit ovat onneksi kauniita: murrettuja ja luonnonläheisiä sävyjä, joitain vanhoja värjäyseriä.

Kirja Kauniit neuleklassikot - 25 ajatonta mallia Brittein saarilta on ollut hyllyssä jo pitkään, mutta en ole vielä neulonut siitä mitään.

Kirjan kaunis shetlanninhuivi on malliltaan simppeli - yksinkertainen reunapitsi, simpukkakuviota ja aina oikein -keskusta - ja Nallet saattaisivat sopia siihen. Tein vähän kokeita 5:sen puikoilla - tulisiko neuleesta sopivan ilmavaa vai liian väljää? En vielä tiedä.

Puutarhasta:  vähän väriä näihin kuviin ja keittiön apupöydälle tuovat tomaatit. Niin niitä vaan alkoi kypsyä. :) Onneksi kypsyvät vielä sisällä punaisiksi, kunhan syysaurinko saa niihin vähän oranssia kylkiin.

Eriparivärit

Suureksi avuksi ollut työkaveri sai valita, millaiset kämmekkäät tahtoisi. "Väriä ja epäsymmetriaa" oli toiveena. Saamansa piti. :) Näitä värejä olen nähnyt hänen käyttävän, eikä värikimara aiheuttanut ainakaan näkyvää nikottelua. :D

Kämmekkäiden malli on syksyn Novita-lehdestä. Lankoina Siljaa, Maijaa ja Nallea.

Loppukesä (ok - alkusyksy ;)) on hyvä kausi käyttää paljon värejä. Valo on jo niin keltaista, että värit saavat syvyyttä ja ihan uusia sävyjä. Ihanaa sekin.

Viime viikonloppuna järjestettiin Helsingissä Käsityökortteli-

Kuva: Min's pic. <3

tapahtuma eli käsityöyrittäjien mukavat myyntimessut. Minnekäs ne neulojan jalat taas veivätkään... ;)

Vyyhti hehkuvan keltaista Ilun Handun merinovillaa kiipesi mukaan. Siitä voisi tulla pipo tai kauluri, kunhan on taas aika aloittaa uusia töitä.

Nyt puikoilla on kiire ja ruuhkaa. Tikutan kilpaa kellon ja kalenterin kanssa, sillä ihan, ihan kohta on juhlat, joihin haluan viedä neulotut lahjat.

Sen aikaa muut käsityöt ovat telakalla, ja vain välillä vilkuilen shetlanninhuivin reunapitsin ja Lankaleikin suuntiin...