Note to self: ei sukkapuikkoja telttaan

Saimme kutsun ystävien kesäparatiisiin, 1900-luvun alussa rakennettuun ja rakkaudella kunnostettuun vanhaan maalaistaloon. Ihana, ihana, ihana paikka.

Viemiset oli toki valmiita hyvissä ajoin - Raksu kääntää melkein jo autoa pihalla, kun ompelukone vielä laulaa, ja pohjasauma ommellaan etupenkillä. :)

Projektipussukka oli mukana, mutta kaikki illan väkerrykset menivät suoraan purkuun. ;) Iloista porukkaa oli paljon, ja me nukuimme yön uudessa teltassamme. Sen purkutouhussa Raksuni huomaa, että sukkapuikko on tehnyt teltan lattiaan reiän. Ilmastointiteipillä se hoituu, eikä onneksi ollut kyse vaikka kumiveneestä. ;)

Toinen kakkosparista hoivakotitossuja tuli neulomisen puolesta reissussa valmiiksi. Sen verran sovittelin puolivalmista jalkaani, että totesin käyneen niin kuin vähän matkan varrella uumoilinkin: pientä kokoa tuli taas. Loin 10 silmukkaa enemmän kuin edelliseen versioon, ja samalla puikkokoolla tikuttelin. Hiukan ohuempaa lankaa oli tällä kertaa, mutta silti -- piti siitä vähän isompi tulla.

En pura kumminkaan. Se on nyt sitten tarkoitettu pienen pienelle mummoselle. Ja toisenkin neulon, kun vaan muistan, miten se ensimmäinen tehtiin. Silmukkamäärän muuttaminen irrotti tossun alkuperäisestä ohjeesta niin viimeistä lukua, ettei siitä ole kuin vihjeeksi, samoin kuin hatarista muistiinpanoistani. Täytyypä koettaa laskeskella, tai sitten mennään näppituntumalla vaan. ;)

Remonttia, hilloa ja tunnustus

Meillä on jatkunut hiukan aikaa (...) tauolla ollut kodin remontti. Kulmalistojen kiinnitystä, paikkausmaalausta ja muuta hyödyllistä.

Poistimme hajonneita tai muuten tylsiä ovia vaatekaapeista ja vessan allaskaapista. Ne korvataan ensi alkuun verhoilla. Muutama kymmenen metriä verhosauman ompelua takana, loppusuora vielä edessä...

Ja sitten on alkanut hilloaminen. :) Meillä oikeasti kuluu hilloja: ensimmäisenä tyhjenevät kirsikka-suklaahillopurkit, seuraavana menee kirpsakka viinimarjahillo ja talven aikana kaavitaan viimeisetkin omenahillot purkin pohjalta.

Mutta neuloja odottelee jo oman high seasoninsa alkua. :)

Kerroksia sai Koukutetun Jaanalta kivan tunnustuksen. Kiitos. :) Tässä onkin ollut valitsemista, että mihin laitan sen eteenpäin, kun vaan viidelle voi. :)

Seuraan monia blogeja muutamasta aihepiiristä: eniten tietty neulomisesta ja muista käsitöistä, jonkin verran valokuviin liittyviä, ja joku kaunis ruokablogikin on listalla. Keskenään ne ovat ihanan erilaisia; joka fiilikseen löytyy oma bloginsa.

Valitsin tällä kertaa 5 hirmuisen inspiroivaa blogia, joille laitan tunnustuksen eteenpäin. (Ilmeisesti ei siis sovi linkata takaisin lähettäjään, joka muuten kuuluisi joukkoon... :)) Joissain lukemissani blogeissa esitellään tavattoman upeita valmistuneita neuleita, toisissa on eniten kivaa muuta itse tehtyä ja muutamissa mahdottoman hyviä ideoita, jotka ovat itsellekin sytykkeitä ja herätteitä.

Näissä yhdistyvät nuo kaikki edellä mainitut, ja uusi päivitys on aina ilon aihe:

• Ingiknits
• Pehmeitä paketteja
• Purkautuu
• Valaan villapaita
• Virkattu lintu

Mikään noista ei taida olla kovin uusi blogi, joten tunnustuksia on varmaan aikojen saatossa jo sadellut. Juonen kulkukin lienee selvillä tunnustuksen kanssa. :)

Kaiken muun ohessa odottelen jo, että pääsisin aloittamaan antamastani neulelahjakortista valittuja kämmekkäitä; niin mahtavia toteutuksia olen nähnyt viime aikoina. Tai ehkä raitamekon langanpäät sentään jossain välissä päättelen ennen kuin luon uudet silmukat. ;)

Käpytöitä

Fillarin selässä, kesäisiä merenrantoja ympäri polkiessa, ei vaan tule pääteltyä langanpäitä. Raitamekko on siis yhä kesken, mutta käpyjä on tullut kerättyä parinkin kranssillisen verran.

Kranssin tekemistä on tyypattu nyt koeluontoisesti: käpyjen ympäri kuparilankaa ja 3 kävyn rivi kiinni paksusta alumiinilangasta kieriteltyyn kehikkoon. Vähän on paras ja tiivein kiinnitystekniikka vielä hakusessa, mutta I'm getting there.

Ehkei kranssin myöskään tarvitse olla ihan ylimaallisen vahva ja kestävä. Minulla on vaan sellainen hassu tarve, että kaiken, mitä käsitöinä teen, pitäisi kestää ainakin päälle istuminen, oven väliin jääminen ja muutamat sidostesukkaterrierikoettelemukset. :D

Silloin, kun olen muutaman rivin neulonut, kohteena on ollut Noro-huivi. Siitä on tulossa niin vekkuli, että työ etenee pikkuhiljaa, vaikka lanka kiertää ja takertuu yhä vaan.

Haluaisin neuloa kaiken langan tuohon huiviin, mutta en ole varma sopivasta pituudesta: näyttääkö se paremmalta yksin- vai kaksinkertaisena kaulan ympärillä. Nähtäväksi jää, nähtäväksi jää.

Puutarhassa tomaatit ovat tehneet hurjasti raakileita. Olen koettanut selittää niille, että olisi varmasti parempi saada ensin edes muutamasta valmista ennen kuin pukkaa uusia tulemaan.

(Tomaatit ehkä saattaisivat letkauttaa takaisin, että päättelepäs sinä paraskin puhuja sitä raitamekkoasi vaan äläkä hääräile minkään käpytöiden kanssa! :D)

Erä maatuskoille

Noin niin kuin kuvainnollisesti puhuen maatuskat ovat seuranneet minua jo hyvän aikaa. Ne taiteilevat niin sopivasti siinä kitshin ja etnon ja runsauden ja pelkistämisen ja toiston ja luovuuden suistoalueella.

Mmmm. Kun pienenä näki telkkarista itäsaksalaisia lastenohjelmia ja myöhemmin tunsi vetoa puolalaiseen julistetaiteeseen, niin kaipa se jättää sitten jälkensä. :D

Päiväretkellä Tallinnassa pidin kukkaronnyörit tiukalla Karnaluksissa. Vain vähän Rowanin tweediä, kun oli niin hyvän hintaista. Vain pieni kourallinen nappeja. Naapurikaupasta housujen verran pellavaa.

Kaikki hyvin.

Kunnes maatuskat tulivat ja kamppasivat! Siellä turistien täyttämällä Toompean mäellä, tusinamatkamuistomyymälöiden viidakossa, näin the maatuskat! Hinnasta viis, kyllä täällä Visa käy!

Ja niin minä sitten tulin mäkeä alas oma puunukkesarja kainalossa. Matkaseuruetta hymyilytti. Itse olin hieman epäuskoinen ja hämmentynyt. ;)

Noro-huivi eteni tasaisilla lauttamatkoilla varmaan puolet enemmän kuin kahden viikon Italian-reissulla yhteensä.

Ja raitamekkokin on jo langanpäiden päättelyä vaille valmis.

Kesähelmoissa

Kovin montaa silmukkaa ei tullut neulottua auton kiemurrellessa Toscanan teitä, ylös mutkaisia rinteitä. Mutta oli se vaan hyvä, että oli jotain, mitä puristaa käsissään... ;)

Huiviprojekti olisi saattanut kotimaassa mennä uudelleenharkintaan, mutta kun juuri muuta ei ollut matkassa mukana, tikuttelin välillä muutaman kerroksen tätä ylikierteistä ja takertuvaista Noroa. Kahdelta kerältä. Pienenpienestä kässäpussista... ;) Vyötteet taisivat jo lentää menemään, mutta tämä on se lace-vahvuinen silkki-sekoitelanka.

Välillä kerien värit sattuvat liian lähelle toisiaan, mutta ei se tässä kokonaisuudessa taida häiritä. Tästä olisi tulossa pieni väriräjähdyshuivi virkistämään sellaisia päiviä, kun on sattunut vaikkapa vetämään päälle kokomustat vaatteet. Sellaisiakin muistaakseni on.

Juuri ennen matkaa valmistunut kolmen euron kolttukin pysyi kasassa. Kangas maksoi aikanaan sen verran, alareunan brokardi itse asiassa muutaman euron enemmän. Mekko olisi jäänyt lyhyenlännäksi, joten lisäsin pitsillä pituutta muutaman sentin.

Seuraavaksi taitaa olla parasta keittää vielä yhdet mutteripannuespressot ja vaeltaa puutarhaan ihmettelemään kasvuryöhähdystä. Kannattaa näköjään jättää kasvimaa useamminkin osaavien ystävien ja naapureiden hoitoon. :D Ainoa, jolla taitaa tänään täällä olla järkevä ja järjestelmällinen päiväohjelma, on pyykinpesukone...