Sukkien paluu

Pitkään aikaan ei ollutkaan sukkia puikoilla. Hassua. Yleensä parissakin pussukassa on puolikas sukanvarsi odottamassa. :) Mutta nyt sukkia tulee taas.

Tein muutamat perussukat keräykseen. Mallista ja koosta oli tarkat ohjeet, mutta väreistä ei. Toivottavasti niissä siis saa olla myös raitoja. :) Sukille on kyllä identtiset parit, kaikki eivät vain sopineet kuvaan.

Ainakin harmaa ja vihreä lienevät 7 veljestä, muut taas niitä tunnistamattomia jämälankasäkin aarteita.

Isä on kuulemma kävellyt edelliset villasukkansa puhki. Hänellä on syntymäpäivä sopivasti kesäkuussa, joten tähtään uusilla sukilla siihen saumaan. Kesäsääthän vaihtelevat laidasta laitaan, ja eikös hengittävä villa käy vähän joka kauteen. Ainakin lahjasukkina. :)

Varren yläosaan tulee kettukuvio, loppu on asiallista harmaata (myös nämä langat 7 veljestä + muuta ;)).

Kun olin pieni, isä piilotteli kettukarkkeja ja kertoi sitten ohjeet "tuliketun pesälle". Tuliketut on nyt ikuistettu sukkiinkin. :)

Lisää teippiä!

Vekkuli tekniikka vaikka onnittelukorttien kuvittamiseen: siirtokuvat läpinäkyvän pakkausteipin avulla!

Luin vinkin jokin aika sitten Beautiful mess -blogista, ja hyvä, että ennätin postauksen loppuun ennen kuin piti kokeilla itse.

Homma on niin helppoa: teippi kiinni mihin tahansa sopivaan kuvaan, teippi kuvineen irti ja vesikuppiin likoamaan. Jotkut paperit irtoavat paremmin, toisia saa raaputella jonkin aikaa, mutta lopputulos on jännä.

Hyvin pehmeät ja huokoiset paperit, joissa kuvan värit ovat utuisia,
siirtävät vain vähän väriä teippiin. Liimaakin jää enemmän jäljelle kuin kiiltävän paperin kanssa. Ja luulen, että tekniikka vaatii nimenomaan vahvaa pakkausteippiä, jota ei liotus liiemmin häiritse. Kontaktimuoviakin voisi kokeilla.

Teippiin jääneessä kuvassa on hauskoja efektejä. :)

Energiatakki

Villatakki valmistui helteitä pitämään, mutta hyvä että valmistui. Minä tykkään. :)

Seurailin rakenteessa nättiä takkimallia, ja sävelsin lisäksi omiani. Tein enemmän lisäyksiä kaarrokkeeseen, jotta sain isomman koon. Pintaneule on tähtikuvioita, josta tuli mukavaa jälkeä.

Kaula-aukon ympärille ja nappilistoihin tein helmineuletta, joka näyttää jotenkin retrohauskalta pintaneuleen kanssa.

Hihansuissa ja helmassa on helmijoustinta, ja hihat ovat oikein pitkät, jotta ranteet pysyvät lämpiminä sitten joskus, kun lämmikkeitä taas tarvitaan.

Napit Karnaluksista, Tallinnasta. Lankaa, Gjestaltin Maijaa, meni n. 450 g.

Ai että pidän tuosta väristä - siitä saa lisää virtaa unisina aamuina. :)

Pientä äidille

Vien äitienpäivälahjaksi hyötypakkauksen: tiskirättejä ja hartiahuivin. Tiskirättien näpertäminen on hyvää oheistoimintaa mm. palavereissa , ja kun äiti tykkää käyttää bamburättejä, niin kutsutaan niitä nyt sitten lahjaksi taas. :D

Hartiahuivi on valmistunut jo aiemmin, ja odottanut sopivaa kotia. Se voi olla äidille hyvä pihakäyttöön - kun tarvitsee jotain lämmintä harteille vaikka kissan kanssa ulkoilessaan.

(Vanhemmilla on kissa, joka järjestää heille liikuntaa. :) Melkein 20-vuotias suloinen katti on jo huononäköinen, eikä sitä kannata päästää yksin harhailemaan pihalle.)

Ja äitienpäiväkortti - ihan sama, minkä ikäinen lapsi tässä jo on, omatekoista korttia siellä odotetaan. ;)

Villatakin mittailua

Villatakkiohjeen ainoa koko on sen verran niukka, että tein kaarrokkeeseen enemmän lisäyksiä.  Nappilista tuo etupuolelle vielä jokusen lisäsentin. Tähtikuvioidenkin pitäisi tuoda blokkauksessa lisää mittaa ainakin, jos mallitilkkua on uskominen.

Silti hivenen arveluttaa, ettei vaan ole tulossa liian pieni takki. Taidan pingottaa sen aika ronskilla otteella jo ennen kuin teen nappilistan. Listasta teen sitten suunniteltua leveämmän, jos koko on jäämässä naftiksi.

Tämän takin nimittäin haluaisin kovasti käyttöön. Pidän niin tästä aurinkoisesta väristä.

Ihan kaikista kuvakulmista ei ole vielä otosta, sillä taivaalta alkoi taas tulla vettä...