Pienet rannekkeet vaan

Ranteet palelevat helposti, kun tekee töitä koneella. ;) Ja kun päivän työmatkoilla on kiva näpertää jotain pientä, tein ranteenlämmittimet alpakasta, joka jäi tähteeksi joululahjakämmekkäistä.

Kuvio on 2 silmukan palmikko, jonka saa tehtyä ilman apupuikkoa. Jälkimmäinen kahdesta oikeasta silmukasta neulotaan sen ekan silmukan yli, sitten se ohitettu silmukka, ja lopuksi molemmat tipautetaan puikolta. Jälki on eloisaa ja taiteilu onnistuu bussissakin.

Väkersin palmikkosilmukat joka 4. kerros, muuten 2o, 2n -perusjoustinta 48 silmukalla. Lisäsin nelisen silmukkaa peukalokiilaan.

Peukalo sai kolon vaan ei kaulusta. Mitään jännää - nauhoja, nappeja tai tamppeja - ei ole mukana, koska näiden pitää olla kiltisti pitkien hihojen alla, eikä ainakaan tarttua mistään kiinni mihinkään.  Ihan toimivat. :)

Huivi tohtorille

Neuloin huivin lahjaksi tuoreelle tohtorille. Vaikka väitöskirjaa olisi tehty vuosia, varsinainen valmistuminen (eli kutsu karonkkaan) tulee kuitenkin niin odottamattoman nopeasti. :)

Aikaa neulomiselle ei jäänyt kovin paljoa, mikä vaikutti tietty mallin valintaan. Tohtorinna käyttää huiveja, mutta en usko, että oikein pitsinen shaali uppoaisi. Siispä Buttermere shawl.

Kun malli on simppeli, juhlavuus leivottiin langasta. Rowan fine artissa on aikas ihania värejä. Lanka on kova, melkein puuvillamainen, vaikka siinä on villaa, mohairia, tekokuitua ja hiukan silkkiä. Kyllä sitä mielellään neuloi.

Mallikin on kiva: valtaosa on puhdasta tv-neuletta eli selkeää sileää. Pitsiosuuteen ajattelin oikein keskittyä, käärin hihat ja otin mallikaavion nenän alle, mutta mitä turhia: reunus on helppo ja looginen, eikä ohjetta juuri kaivattu. Jatkoin vikoja pitsikerroksia niin pitkään kuin lankaa riitti.

Kädet värjääntyivät neuloessa, mutta värin irtoaminen loppui onneksi parin huljutuskerran jälkeen.

Lopullinen koko ei ole suuren suuri, mutta huivin saa kuitenkin kahdesti kaulan ympäri. Että jos vaikka joskus itsellekin huivi samoilla eväillä. :)

Värihirmut muistoksi

Hyvä työkaveri suuntaa uusiin tuuliin. Neuloin muutosterapiasukat. :)

Jos näissä on jokin kantava idea, se on varmaan "lämpimälle ja värikkäälle ihmiselle lämmin ja värikäs muisto". Ja ajatushan se on tärkein. ;)

Tällaisia värejä tilattiin, ja halusin myös vähentää pätkävärjättyjen lankojen varastoa. Koska näitä neulottiin lähinnä ahtaissa työmatkabusseissa, tein raitaa yhdeltä kerältä kerrallaan. Muuten olisin varmaan päätynyt broken seedsiin,  kahden kerän helmineuleeseen, joka yleensä loihtii sekavärisistäkin siedettävää pintaa.

Jotain pientä jujua näissäkin sentään. Kokeilin blogeissa nähtyä mallia, jossa varren takaosa on joustinneuletta, mutta etuosa sileää. Raidat tosiaan erottuvat paremmin ja sukka istuu napakasti. Kätevää etenkin silloin, kun ei tiedä toisen jalanympärystä, eikä voi matkan varrella sovittaa.

Kaikki langat taisivat olla Nallea - Kukkaketoa ja Marjaretkeä (?) ja aloeveraa. Ne pitäisi neuloa pois kummittelemasta, mutta eihän tällä määrällä saanut kuin juuri ja juuri vyötteen rikki... ;)

Uusi huoleton huivi

Kadotin jokin aika sitten arkihuivini, eikä sitä enää löydetty. Se oli todella vanha, suurin piirtein ensimmäinen itse neulomani, nyppyinen, nuhjuinen ja lankakin oli jotain puolimuovista. Lievän nostalgiavoittoisen kaipuun podettuani ajattelin, että se siitä, huiviarsenaalistani löytyy helposti korvaava liina.

Vaan ei. Ei nyt ollut toista sellaista riepurassua, jonka voi mytätä varuiksi mihin tahansa veskaan tai taskuun, sijoittaa kylmän penkin ja peffan väliin ja muutenkin käyttää vähän huolettomammin kuin sitä kauneinta, viikkokausia neulottua pitsihuivia.

Piti tehdä korvaava kaveri. Jotain pientä kivaa kuviota kaipailin, mutta riittävän yksinkertaista ja kaikkeen sopivaa silti. Koska tämän huivin kohtelu saattaa olla verraten ronskia, en malttanut valita aivan lemppareita laatulankoja. Novitan ale tarjosi ratkaisun: poistolanka Florica oli alle 2 euroa kerä.

Sopiva malli löytyi Knitters-lehdestä (2012). Koska tein huomattavasti isomman kuin mille ohje oli kirjoitettu, lisäsin sileässä osuudessa 100 silmukkaa enemmän kuin lehden verrokissa. Reunoissa lisätään huiviin leveyttä, joten siinäkin saa kokoa säädettyä. Lankaa kului n. 150 g.

Pidän suorakaiteenkin muotoisista shaaleista, mutta kolmiomallissa on omat hyvät puolensa: ei pääse viima läpi, kun kolmion kärjet solmii tiiviiksi paketiksi. Tämä on jopa vielä kevyempi kuin edeltäjänsä, ja petroolin sävy (vaikka näissä kuvissa näyttääkin siniseltä) on kiva. Uusi joka paikan pelastajani. :)

Selkeän kaunis villapaita

Kerällä-kirjan rento villapaitamalli puhutteli jo ensi näkemisellä. Debbie Blissin Aran tweed -langalla siitä tuli niiiiin kiva neule.

Villapaita meni lahjaksi, ja pakettiin käärin sen niin, että helman ja hihansuiden silmukat oli noukittu langalle ja pienet lankakerät roikkuivat mukana. :D Lievän hämmennyksen jälkeen saaja hahmotti kyllä, että ideana oli saada just eikä melkein mieluisan mittainen pusero.

Ohje on helppo ja paita hyvin suunniteltu. Avara pääntie tuo neuleeseen kiva fiiliksen. Se istuu kauniisti, raglanhihat asettuvat hienosti ja koko pusero laskeutuu nätisti. Quite perfect. :)

Pohdin ensin, että neulon mukaan jonkun oman pienen muunnoksen - taskut tai rullaamattoman helmineulehelman - mutta en sitten kuitenkaan. Luulen, että tämä on parhaimmillaan ihan sellaisenaan; kauniissa yksinkertaisuudessaan.

Tykkään joskus neuloa myös monisivuista pitsikuvioita tai väkertää  neliosaista hepulipalmikkoa, mutta aika usein valitsen kuitenkin puikoille sen simppelin käyttöneuleen. Väkertely virkistää aivoja, mutta selkeys miellyttää silmää. :)

Tämän villaisen neulominen oli sen verran mukavaa ja meditatiivista, että valitsin paidan toiseenkin kertaan. Tiedossa okrankeltaista itselle samalla mallilla. :)

Lapaset aina oikein & poikittain

Seurasin kerran kiinnostuneena, miten kanssaneuloja loihti lapasen lyhennetyillä kerroksilla, sivusuunnassa neuloen.

Ei kun yrittämään itse. Etsin mittasuhteisiin tukea Novitan syksy 2013 -lehden ohjeesta. Vaan jommallakummalla, minulla tai ohjeella, ei hissi tuntunut sillä kertaa menevän ihan ylös asti. :D

Rimpuiltuani polka-raitaiset jotenkuten maaliin tein seuraavan parin itse säätäen: 54 silmukkaa väliaikaisella aloituksella, lyhennettyjä kerroksia kärjessä ja muutama kämmenen leventämiseksi. 9 + 9 silmukan peukalo sivusaumaan. Loput saumasta silmukoin yhteen.

Raksuni mun virnuili kyllä jotain pakkoneuloosista, kun ensimmäisen lapasparin valmistuttua oli siis jo sommiteltava seuraavaa väriyhdistelmää. ;) Mutta kun se on niin kiehtovaa... Muhku aina oikein -neule tuo raitoihin ihan oman ulottuvuutensa nurjalla puolella.

Puna-valkoisista ei sattunut kuvaa, missä alasuu näkyisi, mutta solmin raitojen langanpäistä hevosenhäntähapsut, jotka tasoitin parin sentin mittaisiksi.

Väripaletti on näissä vielä varsin jouluinen, mutta kohta on joulusukkalankojen loput kulutettu, ja uudet kerät edessä. :)